Ensimmäisen hoidon oireet

Ensimmäisestä tiputuksesta selvisin suhteellisen lievin oirein. Tiputuksesta seuraavana päivänä oli aivan julmetun kova ummetus. Ostin kaupasta luumuja ja ne helpottivat pikkuhiljaa oloa. Pahoinvointia ei liiemmin ollut. Ensimmäisenä yönä oli hieman huono olo, mutta nousin juomaan ja se helpotti sen verran että sain nukuttua. Kolmantena päivänä hoidosta tuli armoton väsymys ja päänsärky ja pää oli jonkun muun. Päivä meni torkkuessa. 

Seuraavina päivinä tuli suun kuivuminen ja lievä päänsärky. Primperani en ottanut kuin yhtenä päivänä, mitä niitä turhaan syömään kun ei kerran ollut kovin huono olo. Ruoka maistui yllättävän hyvin ja suurempia makumuutoksia ei ollut. Limakalvojen kuivuminen on ollut inhottavaa. Samoin silmät ovat olleet arat ja vetistävätä. Nyt jo hieman oireet helpottuneet ja limakalvot melkein normaalit. ( tiputuksesta kaksi viikkoa)

Hiusten lähtöä odotellessa kävin parturissa. Pyysin leikkaamaan lyhyen mallin. Ajattelin että eipä tuntuisi niin pahalta kun hiukset lähtee.

 No tuntuu se silti pahalta, voin kertoa, melkein itku tuli. Maanatain alkoi päänahkaa kutiamaan ja kihelmöimään lupaavasti. Muutama hiuskin irtosi. Tiistain jäi käteen jo useampia hiuksia ja päänahka oli jo aika arka. Eilen ne sitten lähti isoina tukkoina ( tasan kaksiviikkoa ekasta tiputuksesta).  Mies leikkasi loput hiukset ja nyt on vain pieni sänki päässä. Nyt päätä kutiaa aika lailla, varmaan loputkin karisee lähipäivinä.Tosi outoa ;( 

Pitäisi tilata aika peruukin sovitukseen. Kai se on hankittava jos tästä loppusyksystä palailen töihinkin. En kyllä viitsi töihin mennä pipo päässä. Tilasin juuri itselleni sellaisen huivihatun. Olen myös virkannut pari kesämyssyä ja aiemmin olen ostanut tuubipipon.

Seuraava tiputus on ensiviikolla jos veriarvot on ok. Olen ajatellut yrittää syödä hieman kevyemmin ennen hoitoa. Jos se vaikka auttais mahaoireisiin. 

Kesäseikkailu osa yksi ( 1 CEF)

Eilen se sitten alkoi. Tämän kesän ja syksyn uusi suuri seikkailu.

Ai miten niin seikkailu ? No, hyvä ystäväni lohdutti minua ennen sytostaattitiputustani tiistai-iltana ja sanoi, että jokaisen pitäisi kokea joka kesä jokin uusi seikkailu, eli tehdä jotain mitä ei ennen ole tehnyt. Tästä se nyt alkaa minun ennaltakokema uusi juttu ja toivottavasti jää viimeiseksi tätä lajia. Ensi kesäksi pitää miettiä jokin hieman mukavampi seikkailun kohde.

Kela-taksi saapui aamulla ajallan ja matka kohti Tamperetta alkoi n.8.45. Olin varustautunut juomapullolla ja eväillä sekä matkassa mukana oli pahoinvointi pilleri Emend. Nappasin tabletin matkalla koska se piti ottaa n. tunti ennen tiputuksen alkua. Perille saavuttiin ajoissa ja itseasiassa olin vartin etuajassa.
Ilmoittautumisessa taas eräs vanhahko herra etuili minua kun ystävällisesti odotin virkailija vapautumista ja omaa vuoronumeroani. Siittä vaan suoraan ilman jonottamista kurvasi eteeni. No ehkä hänellä oli kovempi kiire kuin minulla. ( tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun vanhemmat etuilee, minulle kävi samoin kun olin menossa mangneettikuvaukseen, en ehkä osaa odottaa oikeassa paikassa)

Vaikka en myönnä suoraan ja olin mielestäni aika rauhallinen aamulla, jännitin hieman kuitenkin. Eniten minua pelotti sytostaateistasta tulevat oireet. Ja se kanyylin laittaminen. ( olen siis edelleen piikkikammoinen). Onneksi minulle sattuin kokenut hoitaja joka laittoi neulan tosi nätisti ja kerrankin voin todeta että ei sattunut. On se vaan taitolaji ja varmasti kokomuksen myötä opittu. Tosin hetken kuluttua jouduimme vaihtamaan suonta, kun ensin laitettu suoni alkoi kirvelamään. Mutta uusi paikka löytyi ja sen jälkeen ei ollut ongelmia. Ja jälleen neula upposi suoneen lähes kivuttomasti :)

Huonekaverinani oli keski-ikäinen mies, eipä juuri juteltu ja hän poistuikin melko pian. Toivotteli vain hyviä jatkoja lähtiessään. Huoneessa oli tv ja kulutin aikaani surffailemalla eri kanavilla. Iltapäivällä alkoi onneksi vanha kotimainen elokuva ( Komisario Palmu) ja siinä sitä katsoen aika kului rattoisasti. Hoitaja kävi vain välillä vaihtamassa uusia aineita tippumaan. Toisen pussin jälkeen tuli hieman kummia oireita. Nenääni ja poskionteloita alkoi pistelemään. Kun hoitaja kyselin taas kerran oireita, mainisin siitä. Nipistely johtui juuri tippuvasta sytostaatista. ( en muista mikä niistä). Eli normi oire.Vessassa piti käydä pari kertaa, nestettä tippui suoneen ihan kiitettävästi, joten tyhjennys oli tarpeen. Minulla oli hieman omia eväitä mukana ja söinkin niistä osan varoen. Huonoa oloa ei kyllä ollut, mutta en uskaltanut kerralla syödä kovin paljon.

En ollut tilannut paluutaksia kun pelkäsin, että jos jotain reaktioita tulee. No pyysin hoitajaa tilaamaan paluukyytini. Pääsin lähtemään kahden jälkeen osastolta. Taksia odotin sitten yli puolituntia, koska se tilattiin kotipaikkakunnaltani. Olipa ulkona onneksi kaunis kesäpäivä odotella. Nimittäin Radiuksen kahvio meni juuri nenäni edestä kiinni. Olisin kyllä ollut kahvin tarpeessa. Pitää varmaan seuraavalla kerralla ottaa kahvia termospulloon evääksi :)

Minulle sattui oikein mukava taksimies paluumatkalle. Hän jopa tarjosi minulle kahvin ja sämpylän paluumatkallamme. Ja juttua riitti. Matka kotiin taittuikin tosi nopeasti. Ja edelleen oloni oli hyvä.

Kotona illan mittaan söin ihan normaalisti. Ja join paljon. Olo oli pikkuisen hutera aika ajoin, mutta ei huonoa oloa. Hieman jännitin nukkumaan menoa. Ajattelin, että näinkö pääsen ilman mitään oireita. No jossain vaiheessa yöllä tuli sitten hieman oksettava olo ja päässä pyöritti. ( luulisin että noin 12 h siitä kun ensimmäinen aine tiputettiin) Kävin juomassa ja kuulostelin oloani, mutta vain pari kertaa nousi karvas maku suuhun. Kurkkua kyllä kuivasi aika lailla, ja silmätkin olivat hieman kuivan oloiset. Mutta nukuinkin sitten aika hyvin ensimmäisen yön. Illalla oli himan päänsärkyä ja otin siihen puolikkaan Panadolin. Aamulla heräsin jo seitsemältä, no eipä nukuttanut enää. Otin aamun lääkeannoksen joka sisälsi myös "hyvinvointilääkkeen". Lisäksi otin puolikkaan Panadolia kun taas tuntui alkavaa päänsärkyä. Otin myös aamulla sokeriarvon se oli 9,9. Täytyy seurata nyt hieman tarkemmin. Illalla ennen nukkumaan menoa arvo oli 10,4. Niin sairastan myös diabetesta, tyyppi 2. Se löytyi tässä samalla kun tuo rintasyöpäkin. Eli sen kanssa myös taival vasta edessä ja opeteltavana monia asioita.

Ulkona paistaa aurinko siniseltä taivaalta ja kello 8.10. Lämmintä 15 astetta. Koirat odottaa aamulenkkiä joten sinne sitten tästä seuraavaksi. Täytyy katsoa miten pitkälle jaksaa. 

Olotila pysynyt koko päivän todella hyvänä. Hieman on mahassa turvonnut olo, muuten ei juurikaan suurempaa kuvotusta.

Seikkailu jatkuu ja oireita seuraillaan tulevina päivinä. Kirjoittelen tänne vointejani lähipäivinä.