Pumpulitissi vs. silikoni

Leikkauksen jälkeen käytin liiveissä pumpuliproteesia. Proteesin sain ilmaiseksi paikalliselta Syöpäyhdistykseltä. No eihän se vanhan veroinen ollut :(

Pumpuliproteesi ei oikein tahtonut pysyä paikallaan, varsinkin jos kumartui niin se saattoi "pullahtaa" pois paikaltaan. Rinnat myös näyttivät olevan eri korkeudella koska pumpuliproteesi on niin kevyt.  Aika noloa. Ja kyllä se hieman hiersi ja ärsytti haava-aluetta. Kotona olenkin ollut mieluimmin ilman rintaa.

Mutta vihdoin koitti jälkitarkastuspäivä ja sain hankkia pumpulitissin tilalle silikonin. Voi kuinka se tuntuu ihanalle. Melkein kuin oikea. Huonona puolena on ainoastaan, että se hikoaa. No ehkä siihenkin tottuu. Nyt rinnat näyttävät lähes samanlaisilta, tuskin ulkopuolinen tietää mitä paidan alla piilee. Proteesin noudin paikallisesta Syöpäyhdistyksestä maksusitoumuksella; hienoa kun on varaosia saatavana. Kaupanpäälle sain yhdet proteesiliivit.Täytyy vielä hankkia itse toiset ja uimaproteesiakin olen harkinnut.

Jälkitarkastus ja hoitosuunnitelma

Aika syöpäpoliklinikalle. Siis oikeasti onko minulla syöpä ?! Tunnen oloni niin hyväksi. Mitä nyt toinen rinta puuttuu. Odotustilassa tunsin itseni jotenkin oudoksi linnuksi.

Lääkäri kertoo tarkemmin leikkauksen tuloksista. Patillani on nyt nimi. Duktaalinen invasiivinen karsinooma, joka on multifokaalinen. Suuremman kasvaimen koko oli 18 mm ja pienempi 8 mm. Gradus II. ER+, PR+, HER2-negatiivinen ja ki67 30%. Ennusteenkin lääkäri antoi eli 17 % todennäköisyydellä olen 10 v. kuluttua menehtynyt rintasyöpään. 

Kainaloimusolmukkeet olivat puhtaat. Jes ! Jotain positiivista. Mutta agressiivista levinneisyyttä oli jo ilmassa, imusuonista oli löytynyt syöpää. Joten taisin löytää pattini hyvään aikaan. Tosin lääkäri totesi, että on mahdollista, että syöpäsoluja on lähtenyt leviämään verisuonten välityksellä. 

Lääkäri kertoi hoitosuunnitelmastani. Tulen saamaan 6 x CEF kolmen viikon välein. Lisäksi hoitojen jälkeen alkaa viiden vuoden hormoonihoito. (Tamofen). Sädehoitoa minulle ei anneta. Ensimmäinen hoito on viikolla 24.

Lähdin kotiin sekavin miettein ja mukanani kasa papereita. Kelassa pitää käydä ensimmäisenä B-lausunnon kanssa. Pitäisi saada nopeasti kela-korttiin merkintä erityiskorvattavista lääkkeistä. Tarvitsen pahoinvointilääkkeet jo kahden viikon kuluttua. Lisäksi sain taksilapun. Hienoa ! Nyt voin tilata taksin suoraan kotiovelle ja takaisin.  

Lääkärikäynti ja leikkaus

Pääsiäisen jälkeen asiat taas nytkähtivät hieman liikkeelle, sain soiton kirurgianpolin hoitajalta. Aika lääkärille oli 16.4. Ennen sitä piti käydä laboratoriokokeissa ja sydänfilmissä . Hoitaja ei osannut vielä kertoa leikkauspäivää, lääkäri sitten kertoisi sen.

Leikkaavan lääkärin juttusilla ei oikeastaan tullut mitään sinänsä uutta tietoa. Mangneettikuva oli otettu koska kasvaimeni näkyin huonosti mammografiassa ja ultrassa. Mangneettikuvat paljastivatkin sen, että rinnassani oli useampi pesäke. Siitä syystä minulle oltiin tekemässä koko rinnan poisto ja kainalo evakuaatio. Kainalossa ei kyllä näkynyt mitää metastaaseja.

Leikkausaika n. kahdenviikon päähän. Olihan siinä taas ajateltavaa. 

Leikkauspäivänä piti olla sairaalassa jo klo 7.00. Minut leikattiin kuitenkin vasta 9.30. Leikkaussalissa kanyylin laitto ei oikein meinannut onnistua. Vasta kolmannella kerralla onnistui kun laittoivat kyynärtaipeeseen. Suonet oli karanneet jonnekin :) Vaikka olin mielestäni aivan rauhallinen. Leikkaus sujui hyvin ja olin osastolla jo kahden jälkeen iltapäivällä. Ei pahoinvointia ja kipulääkettä annettiin sopivasti.Syömäänkin pystyin hieman viiden aikaan. Pääsin kotiin seuraavana päivänä hyväkuntoisena ylimääräisen käsilaukun kera ( dreeni). Jumppari antoi käden jumppausohjeet kotiläksyksi.

Dreenipussia piti kuljetella mukana viikko. Helpotus oli suuri kun pääsin siitä eroon ja samoin kiristävistä tikeistä. Leikkaushaava oli aika hurjan näköinen aluksi, siis tosi ruma. No nyttemmin se on hieman tasoittunut. Haavanestettä minulle ei kertynyt enää dreenin poiston jälkeen kovin paljon. Yhden kerran kävin punktioitavana ja silloinkaan sieltä ei saatu mitään ulos. Sinänsä hieno juttu koska inhoan piikkejä ja neuloja.

Leikkauksesta toipuminen on ollut nopeaa. Kipulääkkeitä en ottanut kuin ihan ensimmäisinä päivinä kotiin tulon jälkeen, ihan tavallista Panadolia. Jotenkin oli uskomatonta, että noinkin iso haava ja ei särkyä. Käden liikkuvuus palautuin pikkuhiljaa. Pitää vain muistaa tehdä tunnollisesti jumpparin antamat liikkeet, vaikka välillä hieman kiristää ja sattuuki. Ja käden pumppausliike on ainakin minulla saanut nesteet liikkumaan. 

Tuloksia ja tutkimuksia

20.3.2012 vihdoinkin ! Piinaavan pitkä viikko takana. Läheiset joille olin kertonut epäilystä yrittivät tsempata. Ei se kuitenkaan mitään vakavaa ole.

Tartuin puhelimeen heti aamulla. Ensiyrittämällä en saanut lääkäriä kiinni. Mutta hän soittikin minulle pian takaisin. Miten joku voi niin rauhallisesti kertoa tällaisen uutisen. "Teillä on rintasyöpä, pahanlaatuinen kasvain" .Lähete sairaalaan lähtee heti ja leikkaus kuukauden kuluessa.

No kutsua lääkärille odottelin taas kaksi viikkoa. Meinasin jo hermostua kun mitään ei kuulunut. Soitin röntgenlääkärille/hoitajalle. Oli kai lähete lähtenyt heiltä eteenpäin, empä huomannut kysyä että milloin :( Antoi vielä numeron kirpolille jossa leikkaukset tehdään ja sain sieltä hoitajan kiinni. Lähete oli saapunut, mutta sitä ei oltu vielä käsitelty lääkärien kokouksessa. Odottelua siis taas. Pääsiäinenkin oli tulossa.

No yllättäin huhtikuun ensimmäisinä päivinä soi puhelimeni ja hoitaja soitti. Minulle oli varattu aika mangneettikuvaan ja se olisi jo seuraavana päivänä, sopiiko ? Ajattelin, että hienoa asiat alkavat edetä vihdoinkin. Hieman kyllä mietin, että miksi mangneettikuva. Epäilivätkö jotain !?

Mangneettikuvauslaite oli aika "hauska" jos niin voi sanoa. Pedille asetuttiin vatsalleen ja rinnat aseteltiin koloihin roikkumaan. Sitten vain sukellus putkeen. Hoitajat olivat tosi kiireisen oloisi ja eivät huomanneet katsoa miten kasvoni asettelin. Nimittäin pään/ohimon alla oli styroksikapula ja siinä päällä suoja. Suuni ja nenäni jäi jotenkin huonosti ja ensin meinasi happi loppua ja iskeä hyperventilaatio. Liikkua ei saanut. No jollain ihmeen konstilla sain nypittyä suojan pois nenäni ja suuni edestä ja raitista ilmaa virtasi. Kone piti kovaa pauketta ja suhinaa. Eipä kuulokkeista ja musiikista juuri hyötyä ollut. Toimenpide kesti n. 20 minuuttia. 

Minun piti vielä samalla kerralla käydä ultrattavana. No ei kun toiseen paikkaan etsimään sokkeloisesta sairaalasta ilmoittautumisluukkua. Pienen haparoinnin jälkeen löysin perille. :) Täälläkään lääkäri ei kovin "patistani" mitään puhunut ja ajattelin, että ehdin kyllä sitten kuulemaan.

Sekavin miettein lähdin kotiin ja valmistelemaan pääsiäistä.

Patti rinnassa

Eräänä helmikuun 2012 lopun iltana löysin aivan sattumalta patin vasemmasta rinnastani. Pelästyin, ja unettoman yön jälkeen päätin varata ajan lääkärille.

Odottavan aika on pitkä ja monia ajatuksia liikkui päässäni kun ensin odotin lääkärikäyntiä ja siitä sitten mammografiaan aikaa. Vihdoin koitti 13.3.2012 kun pääsin mammografiaan.

Pian ensimmäisten kuvien ottamisen jälkeen iski ajatus, että onkohan siellä jotain sittenkin. Hoitaja otti lisää kuvia eri puolilta vasenta rintaani, sitten pyysi siirtymään toiseen huoneeseen ultrattavaksi. Siis apua ! Pelkoni lisääntyi ja ultrahuoneessa lääkärin odottelu tuntui iäisyydeltä. Lääkäri tutki ultralla ja ei puhunut mitään ja minä en uskaltanut kysytä !? No otettiin paksuneulaneäyte, pääsivät minut yllättämään (inhoan piikkejä). Kuului vai kova paukaus kuin olis pyssyllä ammuttu. Tuloksia saa kysellä viikon päästä. Lääkäri totesi vain, että jotain siellä on ja leikkaus todennäköisesti edessä.